Moi, ootkin ehkä törmännyt meihin Onnentassun sosiaalisessa mediassa. Me kun ollaan siellä pidetty tiedotustilaisuuksia eri asioista.
Ollaan nyt asusteltu täällä Tassulla jo hyvän aikaa ja meillä on kyllä koko paikan hienoimmat tilat, mutta ollaan kyllä porukalla puheltu, et se ihan oma koti ois jo kiva saada. Me ollaankin tosi mukavia ja seurallisia kisuja, joten ottajia varmaan kyllä olis, mutta tässä on nyt yks vähän hassu juttu…. Hoitajien mukaan me ollaan kuin paita ja peppu ja lisäks vielä pöksytkin, eli erottamattomia. Hirmu(eli minä) tykkää Huldasta ja Hulda Herkusta ja Herkku Hirmusta(eli musta) ja kaikki vielä toisin päin. Joten ei ole yhtä ilman toista, eikä toista ilman kolmatta ja juuri se tekee tosta oman kodin löytymisestä hieman hankalampaa. Mut kovasti me toivotaan ja luotetaan, et jostain löytyisi koti ja ihminen, jonka sydämessä olis kolmen kisun kokoinen kolo!
Joten tässä hieman tietoja meistä…
Mä olen Hirmu, koko porukan reippain ”isoveli” vaikka nuorin oonkin. Oon noin 4-vuotias, TOOOSI reipas poika, joka on aina siellä missä tapahtuu. Tykkään huisku leikeistä, rapsutuksista ja huomiosta. Lattialla istuvan hoitajan syliinkin on kiva kömpiä paijailtavaksi. Mulla oli hampaat aika huonossa kunnossa, mut pääsin onneks hammaslääkäriin. Muutama hammas piti ihan poistaakkin ja joku pattikin siellä suussa oli, mut se onneks todettiin vaarattomaks ja nyt suu on ihan kunnossa. Lääkäri-tätin mukaan tuun tarvitsemaan säännöllisiä hammastarkastuksia ja hammaskiven poistoja tulevaisuudessakin, et hampaat ei enää pääsis huonoon kuntoon.
Sit on Hulda, suoistakin suloisempi kisutyttö. Hulda on mua vähän vanhempi, mut vaan noin 7-vuotias vasta. Huldakin on TOOSI reipas, vaikka välillä sitä joku asia vähän ujostuttaakin. Mut sekin tykkää kovasti leikkimisestä ja paijailusta. Huldakin on käynyt hampulääkärissä ja siltäkin lähti hampaita, joten tarvii kanssa tulevaisuudessa hammastarkastuksia.
Ja sit on vielä Herkku veikka, vaikkei se mun oikee veikka oo, vaan ehkä Huldan veikka, ne kun on saman ikäisiäkin. Herkku on meistä ujoin. Aluksi se oli jopa melko arka, mut on reipastunut TOSI paljon, kun me ollaan Huldan kaa näytetty mallia. Nyt se jo tulee heti moikkaamaan hoitajia, kun ne tulee huoneeseen. On vissiin kans hoksannut, et paijailu ja leikkiminen on ihan parasta. Välillä Herkkua kyllä saattaa vähän jännittää ja silloin se loikkaa kiipeilypuuhun istumaan ja tarkkailee sieltä hetken rauhassa tilannetta. Herkunkin hampaat on tarkastettu ja hoidettu.
Meijän korvissa on ollu jotain töhnää, jota on nyt puhdisteltu. Lääkäri oli arvellut, et voisko olla jotain ruoka-aine allergiaa. Nyt noi hoitajat onkin kokeillu eri ruokia, et mikä sen vois aiheuttaa. Meille kyllä maistuis oikein hyvin ihan kaikki, mut nyt saadaan yhtä tiettyä ja katotaan muuttuuko korvien töhniminen jotenkin.
Eli yhteenvetona meistä voisi sanoa, et ollaan perusterveitä, reippaita, seurallisia ja ihan super ihania kisuja, jotka kovasti haluais oman yhteisen kodin, jossa sais paljon paijailua, leikitystä, omaa rauhaa unohtamatta. Joten jos sulla ois tilaa kolmelle hertaiselle kisuliinille, niin laita hakemusta tulemaan. Me täällä ootellaan……
T: Hirmuinen Hirmu, Hellyyttävä Hulda ja Herttainen Herkku!!!
Ps. Pidämme majaa Onnentassussa Riihimäellä
