Amor on noin 2-vuotias iso kollipoika vailla omaa kotia.
Saapuessaan Tassulle Amor oli hurjin kissa mitä oli aikoihin nähty! Ihminen pelotti aivan hirvittävästi ja sen hän antoi näkyä. Hoitajalle poika sähisisi jo ovea avatessa ja lähestyessä Amor uhitteli suhisten ja säpsyen ”älä tule yhtään lähemmäs!!”. Joskus Amor suorastaan syöksyi ihmisen päälle, eikä hänen huoneeseensa meinannut päästä edes ruokaa tarjoilemaan tai vessaa putsaamaan.
Meininki oli kaikille niin mahdotonta, että Amorille etsittiin kokenut kissankesyttäjä kotihoitajaksi.
Kärsivällinen ihminen, isompi tila ja rauhaisa ympäristö saikin Amorin kuoren rakoilemaan. Vapaaehtoisemme otti Amorin kotihoitoon, antoi hänelle tilaa ja auttoi luottamusta heräämään, tarjoamalle pojalle herkkutahnaa pitkävartisen lusikan avulla, pienen välimatkan päästä. Ensimmäisen lusikallisen Amor otti vastaan lyömällä lusikkaa ja murisemalla, mutta kun herkkua lennähti tutustumisen tuoksinassa Amorin nenälle, alkoi Amorin piilopaikasta kuului kovaa maiskutusta. Yhdessä luettiin myös päivän lehti ja oppipa Amor leikkimäänkin.
Seuraava lusikallinen syötiinkin jo heti ilman ylimääräistä huitomista.
Amor on nykyään hyvin luottavainen ihmistä kohtaan ja ansaitsisikin jo oman kodin, jossa hänelle annetaan tilaa, aikaa ja hellyyttä. Ymmärretään millaista on, kun kissa opettelee uusiin asioihin tottumista, tutustuu uusiin ihmisiin ja kuvioihin ja annetaan kissan edetä asioissa omassa tahdissaan. Amorilla on todettu toidessa silmässä kaihimuutoksia, joten Amor tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa säännöllisiä silmälääkärin käyntejä. Uuden omistajan tulee siis sitoutua hoidattamaan Amorin silmiä erikoistuneella lääkärillä ja pystyä varaamaan puskuria eläinlääkärikustannuksia varten.
Amoriin pääsee tutustumaan sovitusti Sipooseen kotihoitajan luokse.
Kuulumisia kotihoitajalta 7.4.2025
Niin vain tämänkin pojan äkäisen kuoren alta paljastui mukava ja seurallinen kissa. Amor (kotoisasti Amo) haluaa olla siellä missä muutkin, mieluisasti keittiön pöydällä, mistä sitä saa olla vähän väliä nostamassa pois. Kuten kuvasta näkyy, on Amo aikamoinen herkuttelija, jolla on aina ruoka mielessä. Onnentassuun tullessaan Amo ei ollut mikään laiheliini, mutta arvatenkin jossain vaiheessa on poika ollut nälissään, koska ruoka on niin tärkeä juttu. Täällä sijaiskodissa on havaittu, että Amolla on jonkin asteista ruokayliherkkyyttä, mikä aiheuttaa ohimon rapsuttelua. Liekö joku säilöntäaine tai proteiini mikä moista aiheuttaa, mutta nyt on sopiva märkäruoka löytynyt ja iho on pysynyt siistinä.
Kaikenlaista tavaraa on Amosta kiva tiputella alas hyllyiltä, erityisesti lehtiä ja kyniä, joita on kiva kieritellä pitkin lattiaa. Päivisin Amo ottaa päikkärit mieluiten sylissä nukkuen eikä häiriinny pienestä jalkojen siirtelystä (yölläkin olisi kiva nukkua jalkojen taipeessa, mutta täällä sijaiskodissa on Amo viettänyt yönsä omassa huoneessaan). Päivän kun on torkkunut, alkaa illalla jonkinasteinen iltavillitys ja silloin on kiva ryntäillä huiskun perässä. Jos Amosta tuntuu, ettei tarpeeksi saa huomiota, niin silloin se kokeilee kynsiään sohvan tai nojatuolin taustaan ja tapetitkin saa osansa (sijaiskodissa kun on 80-luvun kohotapetit) ja kyllä silloin palvelusväki havahtuu leikittämään. Herkuttelutaipumuksensa takia Amoria on helppo motivoida ruokapalkalla, joten sille on helppo opettaa erilaisia temppuja ja muita juttuja, jotka sopivasti haastavat päänuppiakin.Amo on vielä aika arka oudoissa tilanteissa esim. kauppakassin kantaminen saa Amon sähähtämään. Samoin jos minä ja mieheni liikutaan Amon ympärillä samaan aikaan, tuntee se ettei pysty hallitsemaan tilannetta ja silloin täytyy vähän suhista. Vieraat ihmiset ovat pelottavia, mutta jos istutaan keittiössä voi Amor silloin tulla näkösälle varsinkin jos on laitettu kuppiin tarjolle keitettyä kanaa.
Pelästyminen/pelkääminen saa Amossa aikaan puolustusreaktion, joten jos joku asia on Amosta nou, nou, niin sitten se on niin.Vaikka Amor on kiltti, syliin silitettäväksi tuleva kissa, tulee sillä välillä silityskiintiö täyteen. Jos ei ole huomioitu korvien asennon muuttumista tai hännän lisääntynyttä liikettä, voi Amo huomauttaa pienellä näykkäisyllä, että nyt haluun olla tässä ihan vaan rauhassa.
Amor sopii aikuiseen rauhalliseen kotiin, jossa otetaan huomioon kissan tausta arkana löytökissana, jolla on varmaan huonojakin kokemuksia ihmisestä. Mikään ahkera kiipeilijä ei Amo ole, vaikka muutaman kerran on oven päällä keikkunut eikä korkeat paikat hirveästi houkuttele, tähän voi vaikuttaa toisessa silmässä oleva kaihimuutos, joka vaatii säännöllisen silmälääkärillä käynnin. Kuljetuskoppaan Amo menee herkun perässä mielellään, mutta suljettu kopan ovi onkin sitten eri juttu. Tätä täytyykin vielä harjoitella lisää pikkuhiljaa.
Autolla matkustaminen on jäänyt pakollisiin eläinlääkäri yms. käynteihin, joten Amorista pelottavaa. Lasitettu parveke tai ihan kissatarha olisi Amorille kiva, täällä sijaiskodissa on lämpiminä päivinä viihtynyt tarhassa, talvella ei moinen kylmäpaikka houkutellut. Tarkkaa tietoa ei ole miten suhtautuu toisiin kissoihin, Onnentassulla vietti piilottelevaa elämää ja korvista päätellen on reissukissana ollessaan ottanut joskus yhteen toisen kissan kanssa.
